Adverbi

muokkaa

hiukka

  1. (puhekieltä) hiukan
    hiukka parempi

Substantiivi

muokkaa

hiukka (9-A)

  1. hyvin pieni määrä; hitunen, rahtunen, hiukkanen
    Hän ei epäröinyt hiukkaakaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhiu̯kːɑ/, [ˈhiu̯k.kɑ]
  • tavutus: hiuk‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiukka hiukat
genetiivi hiukan hiukkojen
(hiukkain)
partitiivi hiukkaa hiukkoja
akkusatiivi hiukka;
hiukan
hiukat
sisäpaikallissijat
inessiivi hiukassa hiukoissa
elatiivi hiukasta hiukoista
illatiivi hiukkaan hiukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiukalla hiukoilla
ablatiivi hiukalta hiukoilta
allatiivi hiukalle hiukoille
muut sijamuodot
essiivi hiukkana hiukkoina
translatiivi hiukaksi hiukoiksi
abessiivi hiukatta hiukoitta
instruktiivi hiukoin
komitatiivi hiukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hiuka-
vahva vartalo hiukka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • ei toivon hiukkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa
Anagrammit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hiukka Kielitoimiston sanakirjassa
  • Käännös suomalaiselle viittomakielelle: katso SUVI – Suomen viittomakielten sanakirjan artikkeli 924

Viitteet

muokkaa