huikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhui̯kːɑ/
- tavutus: huik‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huikka | huikat |
| genetiivi | huikan | huikkien (huikkain) |
| partitiivi | huikkaa | huikkia |
| akkusatiivi | huikka; huikan |
huikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huikassa | huikissa |
| elatiivi | huikasta | huikista |
| illatiivi | huikkaan | huikkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huikalla | huikilla |
| ablatiivi | huikalta | huikilta |
| allatiivi | huikalle | huikille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huikkana | huikkina |
| translatiivi | huikaksi | huikiksi |
| abessiivi | huikatta | huikitta |
| instruktiivi | – | huikin |
| komitatiivi | – | huikkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | huika- | |
| vahva vartalo | huikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. ryyppy, kulaus
|
Aiheesta muualla
muokkaa- huikka Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-A