Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulaus (39)

  1. nesteen nielaisu; kerralla nielaistu neste
    Hän tyhjensi tuopin yhdellä kulauksella.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulɑus/ tai /ˈkulɑu̯s/
  • tavutus: ku‧la‧us / ku‧laus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulaus kulaukset
genetiivi kulauksen kulausten
kulauksien
partitiivi kulausta kulauksia
akkusatiivi kulaus;
kulauksen
kulaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kulauksessa kulauksissa
elatiivi kulauksesta kulauksista
illatiivi kulaukseen kulauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulauksella kulauksilla
ablatiivi kulaukselta kulauksilta
allatiivi kulaukselle kulauksille
muut sijamuodot
essiivi kulauksena kulauksina
translatiivi kulaukseksi kulauksiksi
abessiivi kulauksetta kulauksitta
instruktiivi kulauksin
komitatiivi kulauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kulaus-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Anagrammit muokkaa

kaulus, kuulas, luuska

Aiheesta muualla muokkaa

  • kulaus Kielitoimiston sanakirjassa