ronkkia
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaronkkia
- (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta ronkka
Verbi
muokkaaronkkia (61-A) (taivutus[luo])
- (arkikieltä) kaivella, sorkkia, käpälöidä
- Kuka on ronkkinut ruohonleikkurin rattaita?
- Pomppii ja pyörii se komppia lyö, sill'on pakko tunnustaa ett' voisin ronkkia yön sitä... [Cheekin kappaleesta Liiku]
- (arkikieltä) säädellä luvattomasti jotakin; puuttua luvattomasti johonkin
- Mikseri oli ronkittu taas täysille!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈroŋkːiɑˣ/
- tavutus: ronk‧ki‧a
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: ronkkiminen
Idiomit
muokkaa- Ronkkia toisen asioita = Puuttua toisen asioihin
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ronkkia Kielitoimiston sanakirjassa