rova

Suomi

Substantiivi

rova

1. metsäinen harju
2. puustoltaan harvalukuinen ylänkö

Etymologia

• saamen kielen sanasta roavvi (”palon jäljiltä oleva maasto”; ”metsäinen kivikkoinen mäki”, ”metsäinen harju”)

Ruotsi

Substantiivi

rova yl. (1) (yks. määr. rovan[luo], mon. epämäär. rovor[luo], mon. määr. rovorna[luo])

1. nauris
2. (leikkimielinen) taskukello, taskunauris

Liittyvät sanat

Synonyymit

• majrova

Aiheesta muualla

• rova Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)