ruuhkauttaa

Suomi

Verbi

ruuhkauttaa (53-C) (taivutus [luo])

1. aiheuttaa ruuhkan, jolloin joudutaan odottamaan pidempään

   ruuhkauttaa liikennettä

   ruuhkauttaa tien

   ruuhkauttaa hätänumeron

Etymologia

• johdos verbistä ruuhkata (vokaalivartalo ruuhka|a- + johdin -utta- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: ruuhkauttaminen

Aiheesta muualla

• ruuhkauttaa Kielitoimiston sanakirjassa