ruuhkauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruuhkauttaminen (38)
- teonnimi verbistä ruuhkauttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ruuhkauttaminen | ruuhkauttamiset |
genetiivi | ruuhkauttamisen | ruuhkauttamisten ruuhkauttamisien |
partitiivi | ruuhkauttamista | ruuhkauttamisia |
akkusatiivi | ruuhkauttaminen; ruuhkauttamisen |
ruuhkauttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ruuhkauttamisessa | ruuhkauttamisissa |
elatiivi | ruuhkauttamisesta | ruuhkauttamisista |
illatiivi | ruuhkauttamiseen | ruuhkauttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ruuhkauttamisella | ruuhkauttamisilla |
ablatiivi | ruuhkauttamiselta | ruuhkauttamisilta |
allatiivi | ruuhkauttamiselle | ruuhkauttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ruuhkauttamisena (ruuhkauttamisna) |
ruuhkauttamisina |
translatiivi | ruuhkauttamiseksi | ruuhkauttamisiksi |
abessiivi | ruuhkauttamisetta | ruuhkauttamisitta |
instruktiivi | – | ruuhkauttamisin |
komitatiivi | – | ruuhkauttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ruuhkauttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ruuhkauttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ruuhkauttaa + johdin -minen