ruuhka
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tilanne, jossa normaali toiminta hidastuu tai estyy sen takia, että tilaa tai aikaa on käytettävissä tarvittavaa vähemmän, erityisesti liikenneruuhka
- edelliseen joutuneista toimijoista tai kohteista muodostuva joukko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruːhkɑ/
Tavutus
muokkaa- tavutus: ruuh‧ka
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruuhka | ruuhkat |
| genetiivi | ruuhkan | ruuhkien (ruuhkain) |
| partitiivi | ruuhkaa | ruuhkia |
| akkusatiivi | ruuhka; ruuhkan |
ruuhkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruuhkassa | ruuhkissa |
| elatiivi | ruuhkasta | ruuhkista |
| illatiivi | ruuhkaan | ruuhkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruuhkalla | ruuhkilla |
| ablatiivi | ruuhkalta | ruuhkilta |
| allatiivi | ruuhkalle | ruuhkille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruuhkana | ruuhkina |
| translatiivi | ruuhkaksi | ruuhkiksi |
| abessiivi | ruuhkatta | ruuhkitta |
| instruktiivi | – | ruuhkin |
| komitatiivi | – | ruuhkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruuhka- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaSanan alkuperä on epävarma. Sitä on pidetty deskriptiivisenä (vrt. ruhka ’roska’, ryhkä ’jääsuma’, ryhkämä ’kasa, rykelmä’), mutta myös germaanisena, ruko-sanan kanssa samaa alkuperää olevana sanana (vrt. muinaisnorjan hrúga).[2]
Käännökset
muokkaa1. liikenneruuhka
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: ruuhkainen, ruuhkautunut
- verbit: ruuhkaantua, ruuhkauttaa, ruuhkautua
Yhdyssanat
muokkaaaamuruuhka, iltapäiväruuhka, jouluruuhka, liikenneruuhka, ruuhka-aika, ruuhka-alue, ruuhkabussi, ruuhkahuippu, ruuhkaliikenne, ruuhkamaksu, ruuhkatunti, ruuhkavuoro, työruuhka, viikonloppuruuhka
Aiheesta muualla
muokkaa- ruuhka Kielitoimiston sanakirjassa
- ruuhka Tieteen termipankissa
- Artikkeli 993 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.