Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ruuhka


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruuhka (10)[1]

  1. tilanne, jossa normaali toiminta hidastuu tai estyy sen takia, että tilaa tai aikaa on käytettävissä tarvittavaa vähemmän, erityisesti liikenneruuhka
  2. edelliseen joutuneista toimijoista tai kohteista muodostuva joukko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈruːhkɑ/
TavutusMuokkaa
  • tavutus: ruuh‧ka

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruuhka ruuhkat
genetiivi ruuhkan ruuhkien
(ruuhkain)
partitiivi ruuhkaa ruuhkia
akkusatiivi ruuhka;
ruuhkan
ruuhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruuhkassa ruuhkissa
elatiivi ruuhkasta ruuhkista
illatiivi ruuhkaan ruuhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruuhkalla ruuhkilla
ablatiivi ruuhkalta ruuhkilta
allatiivi ruuhkalle ruuhkille
muut sijamuodot
essiivi ruuhkana ruuhkina
translatiivi ruuhkaksi ruuhkiksi
abessiivi ruuhkatta ruuhkitta
instruktiivi ruuhkin
komitatiivi ruuhkine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aamuruuhka, iltapäiväruuhka, jouluruuhka, liikenneruuhka, ruuhka-aika, ruuhka-alue, ruuhkabussi, ruuhkahuippu, ruuhkaliikenne, ruuhkatunti, ruuhkavuoro, työruuhka, viikonloppuruuhka

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ruuhka Kielitoimiston sanakirjassa
  • ruuhka Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10