ruko

Suomi

Substantiivi

ruko (1-D)

kuivumista varten keoksi koottu heinäkasa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruko	ruot
genetiivi	ruon	rukojen
partitiivi	rukoa	rukoja
akkusatiivi	ruko; ruon	ruot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ruossa	ruoissa
elatiivi	ruosta	ruoista
illatiivi	rukoon	rukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ruolla	ruoilla
ablatiivi	ruolta	ruoilta
allatiivi	ruolle	ruoille
muut sijamuodot
essiivi	rukona	rukoina
translatiivi	ruoksi	ruoiksi
abessiivi	ruotta	ruoitta
instruktiivi	–	ruoin
komitatiivi	–	rukoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ruo-
vahva vartalo	ruko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kantagermaanin *χrūgōn-, *χrugan-, vrt. muinaisnorjan hrúga ’keko’, nykyruotsin råge, murteellinen rūga ’keko’^[1]

Käännökset

1. kuivumista varten keoksi koottu heinäkasa

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: ruota

Viitteet

↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1] Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.

[1]