Katso myös: sumă, šuma

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suma (10)[1]

  1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
  2. ruuhka

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsumɑ/
  • tavutus: su‧ma

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suma sumat
genetiivi suman sumien
(sumain)
partitiivi sumaa sumia
akkusatiivi suma;
suman
sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumassa sumissa
elatiivi sumasta sumista
illatiivi sumaan sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumalla sumilla
ablatiivi sumalta sumilta
allatiivi sumalle sumille
muut sijamuodot
essiivi sumana sumina
translatiivi sumaksi sumiksi
abessiivi sumatta sumitta
instruktiivi sumin
komitatiivi sumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

tukkisuma

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • suma Kielitoimiston sanakirjassa

EspanjaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suma f.

  1. summa

VerbiMuokkaa

suma

  1. (taivutusmuoto) verbistä sumar

PuolaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

suma f.

  1. summa

SerbiaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sȕma f. (kyrillinen сума)

  1. summa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10