Katso myös: sumă, šuma

Substantiivi

muokkaa

suma (10)[1]

  1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
  2. (kuvaannollisesti) ruuhka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsumɑ/
  • tavutus: su‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suma sumat
genetiivi suman sumien
(sumain)
partitiivi sumaa sumia
akkusatiivi suma;
suman
sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumassa sumissa
elatiivi sumasta sumista
illatiivi sumaan sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumalla sumilla
ablatiivi sumalta sumilta
allatiivi sumalle sumille
muut sijamuodot
essiivi sumana sumina
translatiivi sumaksi sumiksi
abessiivi sumatta sumitta
instruktiivi sumin
komitatiivi sumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

tukkisuma

Aiheesta muualla

muokkaa
  • suma Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

suma f.

  1. summa

suma

  1. (taivutusmuoto) verbistä sumar

Substantiivi

muokkaa

suma f.

  1. summa

Serbia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sȕma f. (kyrillinen сума)

  1. summa

Ääntäminen

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10