suma
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
- (kuvaannollisesti) ruuhka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsumɑ/
- tavutus: su‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suma | sumat |
| genetiivi | suman | sumien (sumain) |
| partitiivi | sumaa | sumia |
| akkusatiivi | suma; suman |
sumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sumassa | sumissa |
| elatiivi | sumasta | sumista |
| illatiivi | sumaan | sumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sumalla | sumilla |
| ablatiivi | sumalta | sumilta |
| allatiivi | sumalle | sumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sumana | sumina |
| translatiivi | sumaksi | sumiksi |
| abessiivi | sumatta | sumitta |
| instruktiivi | – | sumin |
| komitatiivi | – | sumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- suma Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja
muokkaaPuola
muokkaaSerbia
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10