sähkökemia

Suomi

Substantiivi

sähkökemia (12)

1. (kemia) fysikaalisen kemian osa-alue, joka tutkii hapettumis-pelkistymis-ilmiöitä, joissa kuluu tai syntyy sähköenergiaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæhkøˌkemiɑ/
• tavutus: säh‧kö‧ke‧mi‧a

Etymologia

• yhdyssana sanoista sähkö ja kemia

Aiheesta muualla

• sähkökemia Kielitoimiston sanakirjassa