Katso myös: kémia

Suomi muokkaa

Katso artikkeli Kemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kemisti työssään

Substantiivi muokkaa

kemia (12)

  1. tieteenala, joka tutkii aineiden ominaisuuksia ja koostumuksia sekä niiden valmistusta ja muuttamista
  2. yksi yläkoulun ja lukion oppiaineista
  3. (kuvaannollisesti) henkilökemia
    Katsojia miellytti erityisesti Fernándezin ja hänen juontajaparinsa Carlos Herreran luonnollinen esiintyminen ja keskinäinen kemia.
    kemiat eivät kohdanneet

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkemiɑ/, [ˈke̞miɑ]
  • tavutus: ke‧mi‧a

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemia kemiat
genetiivi kemian kemioiden
kemioitten
(kemiain)
partitiivi kemiaa kemioita
akkusatiivi kemia;
kemian
kemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi kemiassa kemioissa
elatiivi kemiasta kemioista
illatiivi kemiaan kemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemialla kemioilla
ablatiivi kemialta kemioilta
allatiivi kemialle kemioille
muut sijamuodot
essiivi kemiana kemioina
translatiivi kemiaksi kemioiksi
abessiivi kemiatta kemioitta
instruktiivi kemioin
komitatiivi kemioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kemia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

latinan sanasta chēmīa < muinaiskreikan sanasta χῠμείᾱ (khymeíā)[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Alakäsitteet muokkaa
Johdokset ja samankantaiset sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

elintarvikekemia, biokemia, geokemia, henkilökemia, kemiantehdas, kemianteollisuus, kidekemia, kolloidikemia, kvanttikemia, lämpökemia, lääkekemia, maanviljelyskemia, mikrokemia, puukemia, stereokemia, sähkökemia, ydinkemia

Aiheesta muualla muokkaa

  • kemia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.