Redirect arrow without text.svg
Katso myös: kémia


SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Kemia Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

kemia (12)

  1. tieteenala, joka tutkii aineiden ominaisuuksia ja koostumuksia sekä niiden valmistusta ja muuttamista
  2. yksi yläkoulun ja lukion oppiaineista
  3. (kuvaannollisesti) henkilökemia
    Katsojia miellytti erityisesti Fernándezin ja hänen juontajaparinsa Carlos Herreran luonnollinen esiintyminen ja keskinäinen kemia.
    kemiat eivät kohdanneet

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkemiɑ/, [ˈke̞miɑ]
  • tavutus: ke‧mi‧a

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kemia kemiat
genetiivi kemian kemioiden
kemioitten
(kemiain)
partitiivi kemiaa kemioita
akkusatiivi kemia;
kemian
kemiat
sisäpaikallissijat
inessiivi kemiassa kemioissa
elatiivi kemiasta kemioista
illatiivi kemiaan kemioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kemialla kemioilla
ablatiivi kemialta kemioilta
allatiivi kemialle kemioille
muut sijamuodot
essiivi kemiana kemioina
translatiivi kemiaksi kemioiksi
abessiivi kemiatta kemioitta
instruktiivi kemioin
komitatiivi kemioine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

latinan sanasta chēmīa < muinaiskreikan sanasta χῠμείᾱ (khymeíā)[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

AlakäsitteetMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

elintarvikekemia, biokemia, geokemia, henkilökemia, kemiantehdas, kemianteollisuus, kidekemia, kolloidikemia, kvanttikemia, lämpökemia, lääkekemia, maanviljelyskemia, mikrokemia, puukemia, stereokemia, sähkökemia, ydinkemia

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kemia Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.