Wikipedia
Katso artikkeli Sähkö Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sähkö (1)

  1. (fysiikka) sähkövirta tai sähkövaraus
  2. (kuvaannollisesti) jännittynyt, odottava ilmapiiri
    Ilmassa on sähköä ja historiallisen hetken tuntua.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsæhkø/
  • tavutus: säh‧kö

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sähkö sähköt
genetiivi sähkön sähköjen
partitiivi sähköä sähköjä
akkusatiivi sähkö;
sähkön
sähköt
sisäpaikallissijat
inessiivi sähkössä sähköissä
elatiivi sähköstä sähköistä
illatiivi sähköön sähköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sähköllä sähköillä
ablatiivi sähköltä sähköiltä
allatiivi sähkölle sähköille
muut sijamuodot
essiivi sähkönä sähköinä
translatiivi sähköksi sähköiksi
abessiivi sähköttä sähköittä
instruktiivi sähköin
komitatiivi sähköine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Sanan otti käyttöön lääketieteen tohtori Samuel Roos käännösteoksessaan Mintähden ja sentähden, jossa hän perustelee valintaa seuraavasti:

Tämä sähähtämällä säkenöiminen on vetänyt minun ennen nimetöintä voimaa taikka ainetta Sähkö-voimaksi tai aineeksi nimittämään.

Aiempi ehdotus nimeksi oli Lönnrotin vuonna 1837 esittämä lieke, jonka kanssa sanaa käytettiin rinnan 1800-luvun lopussa.[1][2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

aivosähkökäyrä, aurinkosähkö, biosähkö, hankaussähkö, kitkasähkö, kolmivaihesähkö, lämmityssähkö, lämpösähköpari, pietsosähkö, päiväsähkö, sydänsähkökäyrä, sähköaita, sähköajanotto, sähköakustiikka, sähköala, sähköankerias, sähköasennus, sähköasentaja, sähköauto, sähköbasso, sähködynamiikka, sähköelin, sähköenergia, sähköeriste, sähköeristin, sähköeristys, sähköfortuna, sähkögeneraattori, sähkögrilli, sähköhammasharja, sähköhitsaus, sähköhoito, sähköhäiriö, sähköilmiö, sähköinsinööri, sähköisku, sähköjohde, sähköjohdin, sähköjohto, sähköjuna, sähköjännite, sähkökaapeli, sähkökaappi, sähkökatko, sähkökatkos, sähkökeitin, sähkökello, sähkökemia, sähkökenttä, sähkökipinä, sähkökirja, sähkökirjoituskone, sähkökitara, sähkökiuas, sähkökoje, sähkökone, sähkökynttelikkö, sähkökynttilä, sähkökytkin, sähkökäymälä, sähkökäynnistin, sähkökäynnistys, sähkökäyttö, sähkölaite, sähkölaitos, sähkölamppu, sähkölanka, sähkölasku, sähkölevy, sähköliesi, sähköliike, sähkölinja, sähkölukitus, sähkölukko, sähkölähde, sähkölämmitin, sähkölämmitys, sähkölämpö, sähkölämpömittari, sähkömagneetti, sähkömagnetismi, sähkömankeli, sähkömekaanikko, sähkömies, sähkömittari, sähkömoottori, sähköneriste, sähköneristin, sähköneristys, sähkönjakelu, sähkönjohde, sähkönjohdin, sähkönjohtavuus, sähkönjohtokyky, sähkönkulutus, sähkönkäyttö, sähkönlähde, sähkönpurkaus, sähkönvaraamiskyky, sähköohjaus, sähköompelukone, sähköoppi, sähköpaimen, sähköpari, sähköparisto, sähköparranajokone, sähköpatteri, sähköpiano, sähköpiirustus, sähköpolttoaine, sähköporakone, sähköposti, sähköpumppu, sähköpunktuuri, sähköpurkaus, sähköputkitus, sähköpylväs, sähköpääkeskus, sähkörata, sähkösaha, sähkösanoma, sähkösilitysrauta, sähkösilmä, sähkösoitin, sähkösokki, sähkösokkihoito, sähköstartti, sähköstatiikka, sähkösuunnitelma, sähkösuunnittelu, sähkötalous, sähkötapaturma, sähkötariffi, sähkötarjous, sähköteho, sähkötekniikka, sähköteknikko, sähkötekninen, sähkötolppa, sähkötrukki, sähkötuoli, sähkötyyny, sähkötyö, sähköurakka, sähköurakointi, sähköurakoitsija, sähköurut, sähköuuni, sähkövalaisin, sähkövalaistus, sähkövalo, sähkövaraus, sähkövastus, sähkövatkain, sähköverkko, sähköveturi, sähköviestin, sähköviestintä, sähkövika, sähkövirta, sähköviulu, sähkövoima, sähkövoimajohto, sähkövoimakone, sähkövoimatalous, sähkövoimatekniikka, sähköyhtiö, tasasähkö, tuontisähkö, tuulisähkö, vaihtosähkö, vaihtosähkövastus, valosähkö, valosähköinen, valosähkötys, ydinsähkö, yösähkö, yösähkölämmitys

IdiomitMuokkaa

  • olla sähköä ilmassa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • sähkö Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Lindell, Ismo. Sähkön pitkä historia. Gaudeamus. Helsinki. 2009. ISBN 978-951-672-358-0: s. 15
  2. Roos, Samuel. (alkuteos Ule, Otto: luultavasti Warum und Weil. Berliini, 1869(?)). Mintähden ja sentähden: kysymyksiä ja vastauksia kaikkeen luonnon tietoon kuuluvissa asioissa. Turku. 1845: s. 101. Saatavana internetissä