säkäkorkeus

Suomi

säkäkorkeus

Substantiivi

säkäkorkeus

1. neljällä jalalla seisovan eläimen korkeus maasta säkään; etenkin hevosten ja koirien kokoa kuvaamaan käytetty mitta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsækæˌkorkeus/ tai /ˈsækæˌkorkeu̯s/
• tavutus: sä‧kä‧kor‧ke‧us / sä‧kä‧kor‧keus

Etymologia

yhdyssana sanoista säkä ja korkeus

Käännökset

1. neljällä jalalla seisovan eläimen korkeus maasta säkään

englanti: height at the withers

turkki: omuz hizası, omuz yüksekliği

Aiheesta muualla

• säkäkorkeus Kielitoimiston sanakirjassa