sauhuta

Suomi

Verbi

sauhuta (74) (taivutus[luo])

1. (murteellinen) synnyttää savua; savuta, savuttaa
2. (arkikieltä) hätiköidä, touhottaa, koheltaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑu̯hut̪ɑˣ/
• tavutus: sau‧hu‧ta

Verbi

sauhuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sauhuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa

Aiheesta muualla

• sauhuta Kielitoimiston sanakirjassa