Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

sauhuta (74) (taivutus[luo])

  1. (murteellinen) synnyttää savua; savuta, savuttaa
  2. (arkikieltä) hätiköidä, touhottaa, koheltaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑu̯hut̪ɑˣ/
  • tavutus: sau‧hu‧ta

Verbi muokkaa

sauhuta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sauhuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sauhuta Kielitoimiston sanakirjassa