sauhuta

Suomi

Verbi

sauhuta (74) (taivutus[luo])

1. (murteellinen) synnyttää savua; savuta, savuttaa
2. (arkikieltä) hätiköidä, touhottaa, koheltaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑu̯hut̪ɑˣ/
• tavutus: sau‧hu‧ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sauhuaminen

Aiheesta muualla

• Artikkeli 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

sauhuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sauhuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sauhuttaa

Aiheesta muualla

• sauhuta Kielitoimiston sanakirjassa