savuta

Suomi

Verbi

savuta (74) (taivutus[luo])

1. synnyttää savua; savuttaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑʋut̪ɑˣ/
• tavutus: sa‧vu‧ta

Etymologia

sanan savu vartalosta savu- ja suffiksista -ta

Liittyvät sanat

Synonyymit

1. (murteellinen) sauhuta

Aiheesta muualla

• savuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

savuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä savuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä savuttaa