Wikisanakirja

savuta

Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

savuta (74) (taivutus[luo])

  1. synnyttää savua; savuttaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑʋut̪ɑˣ/
  • tavutus: sa‧vu‧ta

Etymologia muokkaa

sanan savu vartalosta savu- ja suffiksista -ta[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
  1. (murteellinen) sauhuta

Aiheesta muualla muokkaa

  • savuta Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

savuta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä savuttaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä savuttaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä savuttaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=savuta&oldid=4294006”