savupirtti

Suomi

Substantiivi

savupirtti (5-C)

1. (historia, arkkitehtuuri) hirsitalo, jossa lämmityksenä toimi kivistä ladottu uuni, jossa ei ollut savupiippua, vaan savu jäi sisälle asuintiloihin

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑʋuˌpirt̪ːi/
• tavutus: sa‧vu‧pirt‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista savu ja pirtti

Aiheesta muualla

• savupirtti Kielitoimiston sanakirjassa