seuloa kompostia

seuloa (52) (taivutus[luo])

  1. siivilöidä seulalla
    seulottu sora
  2. etsiä, hakea aineistosta
  3. (lääketiede) etsiä järjestelmällisesti tietyn sairauden esiintymistä väestöstä
    Pitäisikö maksasolusyöpää seuloa Suomessa? (Duocecim)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈseu̯loɑˣ/
  • tavutus: seu‧lo‧a

Etymologia

muokkaa

instrumentatiivinen johdos substantiivista seula (johdin -o-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • seuloa Kielitoimiston sanakirjassa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys