Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

sirota (74) (taivutus[luo])

  1. (fysiikka, säteilystä, valosta) muuttaa suuntaansa esteen tai väliaineen tiheyden muutoksen takia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsirot̪ɑˣ/
  • tavutus: si‧ro‧ta

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sirota Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

sirota

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sirottaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sirottaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sirottaa