Substantiivi

muokkaa

tiheys (40)[1]

  1. (fysiikka) suure, joka ilmaisee kappaleen massan suhteessa sen tilavuuteen; tunnus on ρ (rhoo)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪iheys/ tai /ˈt̪ihey̯s/
  • tavutus: ti‧he‧ys / ti‧heys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiheys tiheydet
genetiivi tiheyden tiheyksien
partitiivi tiheyttä tiheyksiä
akkusatiivi tiheys;
tiheyden
tiheydet
sisäpaikallissijat
inessiivi tiheydessä tiheyksissä
elatiivi tiheydestä tiheyksistä
illatiivi tiheyteen tiheyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiheydellä tiheyksillä
ablatiivi tiheydeltä tiheyksiltä
allatiivi tiheydelle tiheyksille
muut sijamuodot
essiivi tiheytenä tiheyksinä
translatiivi tiheydeksi tiheyksiksi
abessiivi tiheydettä tiheyksittä
instruktiivi tiheyksin
komitatiivi tiheyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tiheyde-
vahva vartalo tiheyte-
konsonantti-
vartalo
tiheyt-

Etymologia

muokkaa

tiheä + -ys

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

asukastiheys, asumistiheys, irtotiheys, kasvutiheys, kiintotiheys, kylvötiheys, liikennetiheys, lyöntitiheys, neuletiheys, valotiheys, väestöntiheys, väestötiheys

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tiheys Kielitoimiston sanakirjassa
  • tiheys Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40