sui
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
sui
Fidži muokkaa
Substantiivi muokkaa
sui
Ido muokkaa
Pronomini muokkaa
sui
- (taivutusmuoto) monikko sanasta sua
Italia muokkaa
Supistuma muokkaa
sui
Latina muokkaa
Ääntäminen muokkaa
Pronomini muokkaa
suī
- (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta suus
- (possessiivinen taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta suus
- (possessiivinen taivutusmuoto) monikon maskuliinimuoto sanasta suus
- (refleksiivinen) genetiivimuoto sanasta sē
Etymologia muokkaa
- indoeurooppalaisen kantakielen sanajuuresta *swe
Substantiivi muokkaa
sūs
Verbi muokkaa
sui
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suō
- (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä suō
Aiheesta muualla muokkaa
- Charlton T. Lewis and Charles Short: A Latin Dictionary Clarendon Press, Oxford (1879): ”sui”
- Charlton T. Lewis: An Elementary Latin Dictionary Harper & Brothers, New York (1891): ”sui”
- Félix Gaffiot: Dictionnaire Illustré Latin-Français Hachette, s.v., Pariisi (1934): ”sui”
- Meissner, Carl; Auden, Henry William: Latin Phrase-Book, Macmillan and Co., Lontoo (1894)
Muinaisprovensaali muokkaa
Verbi muokkaa
sui
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä esser
Muinaisranska muokkaa
Verbi muokkaa
sui
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä estre
Romania muokkaa
Verbi muokkaa
sui
Etymologia muokkaa
- latinan sanasta subīre < aktiivin infinitiivin preesens verbistä subeō (’lähestyä’, ’lähentyä’, ’lähetä’)
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
Vietnam muokkaa
Adverbi muokkaa
sui