suivaantua

Suomi

Verbi

suivaantua (52-J) (taivutus[luo])

1. tuohtua, suuttua, närkästyä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsui̯ʋɑːnˌt̪uɑˣ/
• tavutus: sui‧vaan‧tu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: suivaantuminen

Aiheesta muualla

• suivaantua Kielitoimiston sanakirjassa
• suivaantua Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 949 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa