suivaantuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasuivaantuminen (38)
- teonnimi verbistä suivaantua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suivaantuminen | suivaantumiset |
genetiivi | suivaantumisen | suivaantumisten suivaantumisien |
partitiivi | suivaantumista | suivaantumisia |
akkusatiivi | suivaantuminen; suivaantumisen |
suivaantumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suivaantumisessa | suivaantumisissa |
elatiivi | suivaantumisesta | suivaantumisista |
illatiivi | suivaantumiseen | suivaantumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suivaantumisella | suivaantumisilla |
ablatiivi | suivaantumiselta | suivaantumisilta |
allatiivi | suivaantumiselle | suivaantumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suivaantumisena (suivaantumisna) |
suivaantumisina |
translatiivi | suivaantumiseksi | suivaantumisiksi |
abessiivi | suivaantumisetta | suivaantumisitta |
instruktiivi | – | suivaantumisin |
komitatiivi | – | suivaantumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suivaantumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
suivaantumis- |
Etymologia
muokkaa- verbi suivaantua + johdin -minen