tähtitiede

Suomi

Substantiivi

tähtitiede

1. luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeuden aineellisia olioita, niiden fysikaalisia ominaisuuksia, kehitystä, jakautumista ja liikkeitä

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪æht̪iˌt̪ie̯deˣ/
• tavutus: täh‧ti‧tie‧de

Etymologia

• yhdyssana sanoista tähti ja tiede

Käännökset

1. luonnontiede, joka tutkii maailmankaikkeuden aineellisia olioita, niiden fysikaalisia ominaisuuksia, kehitystä, jakautumista ja liikkeitä

albania: astronomi englanti: astronomy espanja: astronomía islanti: stjörnufræði kreikka: αστρονομία kurdi: stêrnasî portugali: astronomia puola: astronomia

ranska: astronomie f. ruotsi: astronomi saksa: Astronomie tanska: astronomi tšekki: astronomie f. turkki: gök bilimi, heyet, astronomi, felekiyat unkari: asztronómia venäjä: астрономия f.

Liittyvät sanat

• kosmologia

Synonyymit

• astronomia

Johdokset

• tähtitieteellinen
• tähtitieteilijä

Yhdyssanat

• radiotähtitiede

Aiheesta muualla

• tähtitiede Kielitoimiston sanakirjassa
• tähtitiede Tieteen termipankissa