takuta

Suomi

Verbi

takuta (74-A) (taivutus[luo])

1. toimia huonosti, kangerrellen

   puhe takkuaa

   liikenne takkuaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑkut̪ɑˣ/
• tavutus: ta‧ku‧ta

Etymologia

nomini takku (heikko vartalo taku-) + johdin -ta

Liittyvät sanat

Johdokset

• takkuilla
• substantiivit: takkuaminen

Aiheesta muualla

• takuta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 912 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

takuta

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä takuttaa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä takuttaa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä takuttaa