tavailla

Suomi

Verbi

tavailla (67) (taivutus [luo])

1. (frekventatiivinen) tavata, luetella kijain kirjaimelta

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑʋɑi̯lːɑˣ/
• tavutus: ta‧vail‧la

Etymologia

• johdos verbistä tavata (vokaalivartalo tava|a- + johdin -il:ile- + verbintunnus -la)

Käännökset

1. frekventatiivinen: tavata

ruotsi: bokstavera

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tavaileminen, tavailu

Aiheesta muualla

• tavailla Kielitoimiston sanakirjassa