tykönä

Suomi

Adverbi

tykönä (ei vertailuasteita)

1. itse

   Pohdiskelin tässä tykönäni, mitä seuraavaksi tekisin.

Huomautukset

• Sana esiintyy possessiivimuodossa kaikissa persoonissa, mutta ei sellaise­naan, ja on muuten taipumaton.
• Sana ei ole täysin arkikielinen, mutta ei myöskään hyvää yleiskieltä, vaan si­joittuu tyyliltään näiden välille.

Postpositio

tykönä (+genetiivi)

1. luona

   Elsan vanhemmat olivat hyviä tuttuja setä Juho-vainajan ja hänen vaimonsa kanssa, ja setä Juhon kuoleman jälkeen kävi leski usein vanhojen tuttujensa tykönä. (Pietari Päivärinta. Isäin pahat teot lasten päällä. 1887)

   ”Houruhuone Helsingin kaupungin tykönä” eli Lapinlahden sairaala avattiin v. 1841.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ykønæ/
• tavutus: ty‧kö‧nä

Taivutus

• Sanaa käytetään osana seuraavaa tulo-, olo- ja erosijasarjaa:

→○	tykö
○	tykönä
○→	tyköä

Käännökset

1. luona

Ks. luona

Aiheesta muualla

• tykönä Kielitoimiston sanakirjassa
• tykönä Suomen etymologisessa sanakirjassa