Katso myös: Tyko

Suomi muokkaa

Postpositio muokkaa

tykö (+ genetiivi)

  1. välittömään läheisyyteen tai seuraan
    Menin Pekan tykö.
  2. luokse, luo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ykø/
  • tavutus: ty‧kö

Taivutus muokkaa

tykö : tykönä : tyköä (=latiivi : lokatiivi : separatiivi)

Etymologia muokkaa

  • tyvi-sanan eräistä taivutusmuodoista.[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tykö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 57, alaviite 59 b.