tykö
Katso myös: Tyko |
Suomi
muokkaaPostpositio
muokkaatykö (+ genetiivi)
- välittömään läheisyyteen tai seuraan
- Menin Pekan tykö.
- luokse, luo
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ykø/
- tavutus: ty‧kö
Taivutus
muokkaatykö : tykönä : tyköä (=latiivi : lokatiivi : separatiivi)
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- tykö Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 57, alaviite 59 b.