separatiivi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
separatiivi (5)
- (kielitiede) uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä; Suomessa separatiivi on jäänne uralilaisesta kantakielestä ja se esiintyy enää kiteytyneenä muutamissa ilmauksissa.
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | separatiivi | separatiivit |
| genetiivi | separatiivin | separatiivien (separatiivein) |
| partitiivi | separatiivia | separatiiveja |
| akkusatiivi | separatiivi; separatiivin |
separatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | separatiivissa | separatiiveissa |
| elatiivi | separatiivista | separatiiveista |
| illatiivi | separatiiviin | separatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | separatiivilla | separatiiveilla |
| ablatiivi | separatiivilta | separatiiveilta |
| allatiivi | separatiiville | separatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | separatiivina | separatiiveina |
| translatiivi | separatiiviksi | separatiiveiksi |
| abessiivi | separatiivitta | separatiiveitta |
| instruktiivi | – | separatiivein |
| komitatiivi | – | separatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | separatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. uralilaisen kantakielen sijamuoto, joka ilmaisee lähtemistä
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |