Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tyvi (7)

  1. joidenkin esineiden tai asioiden alaosa, yleensä perustana toimiva
    Puun tyvelle oli kasvanut kärpässieniä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪yʋi/, [ˈt̪ʷyʋi]
  • tavutus: ty‧vi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyvi tyvet
genetiivi tyven tyvien
(tyvein)
partitiivi tyveä tyviä
akkusatiivi tyvi;
tyven
tyvet
sisäpaikallissijat
inessiivi tyvessä tyvissä
elatiivi tyvestä tyvistä
illatiivi tyveen tyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyvellä tyvillä
ablatiivi tyveltä tyviltä
allatiivi tyvelle tyville
muut sijamuodot
essiivi tyvenä tyvinä
translatiivi tyveksi tyviksi
abessiivi tyvettä tyvittä
instruktiivi tyvin
komitatiivi tyvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyve-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

nenäntyvi, tyviluu, tyvimätä, tyvipuoli, tyvipää, tyvisolu, tyvitauti, tyvivesa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tyvi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tyvi Tieteen termipankissa