ulkokenttä

Suomi

Substantiivi

ulkokenttä (10-C)

1. ulkosalla, varsinkin taivasalla, sijaitseva urheilukenttä
2. pesäpallossa pelivuoro, jossa oleva joukkue pyrkii estämään toista joukkuetta saavuttamasta lyöntien avulla juoksuja

Ääntäminen

• IPA: [ˈulkoˌkentːæ]

Tavutus

• tavutus: ul‧ko‧kent‧tä

Etymologia

• yhdyssana sanoista ulko- ja kenttä

Aiheesta muualla

• ulkokenttä Kielitoimiston sanakirjassa

Liittyvät sanat

• ulkopeli, ulkovuoro, ulkopelivuoro, ulkopelaaja

Vastakohdat

• sisäkenttä