ulkopelaaja

Suomi

Substantiivi

ulkopelaaja (34-C)

1. (urheilu) pesäpallossa pelaaja, jonka joukkue on ulkopelivuorossa

Ääntäminen

• IPA: [ˈulkoˌpelɑːjɑ]

Tavutus

• tavutus: ul‧ko‧pe‧laa‧ja

Etymologia

• yhdyssana sanoista ulko- ja pelaaja

Liittyvät sanat

• ulkopeli, ulkovuoro, ulkokenttä

Vastakohdat

• sisäpelaaja