valaa

Suomi

Substantiivi

valaa

1. (taivutusmuoto) yksikön partiivi sanasta vala

Verbi

valaa [1]

valaa [2]

valaa (56) (taivutus)

1. kaataa nestemäinen metalli muottiin jähmettymään

   Tykinputket valettiin teräksestä.

   Kulta valettiin harkoiksi.

2. kaataa nestemäistä tai löysää ainetta jähmettymään tiettyyn muotoon

   valaa betonia

   Valoimme talon perustukset.

   Ennen vanhaan joulun alla valettiin kynttilöitä.

3. valuttaa t. kaataa nestemäistä t. ohutjakoista ainetta

   valaa öljyä laineille.

   valaa öljyä liekkeihin

   valaa uudenvuoden tinoja.

   Sade valoi vettä räystään alla olijoiden niskaan.

   Mylläri valoi jyvät myllyn suppiloon.

4. (kuvaannollisesti) luoda valoa

   Kuutamo valaa loistettaan hangelle.

5. (kuvaannollisesti) saada aikaan tai edistää myönteistä mielialaa

   Karmeudestaan huolimatta tarina valaa myös toivoa.

   Kaikesta huolimatta Elop jaksaa valaa uskoa sijoittajiin.

6. muotoilla savea dreijalla

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlɑːˣ/, [ˈʋɑlɑː]

• tavutus: va‧laa

Käännökset

1. kaataa muottiin jähmettymään

englanti: cast, pour inarinsaame: apteđ

ranska: fondre, mouler, couler viro: valama

Liittyvät sanat

• valaa kannuja
• valaminen
• valettu

Johdokset

• substantiivit: valaja, valanta, valelija, valimo, valin, valos, valu
• verbit: valahtaa, valella, valua

Aiheesta muualla

• valaa Kielitoimiston sanakirjassa
• valaa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa