vesireitti

Suomi

Substantiivi

vesireitti

1. (hydrologia) maanpäällinen tai maanalainen vesimassojen kulkureitti
2. (maantiede) vesistön osa, joka muodostuu lyhyiden jokien, salmien tai kapeikkojen toisiinsa yhdistämistä järvistä

   Vesireittejä hyödynnetään kulkemiseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋesiˌrei̯t̪ːi/
• tavutus: ve‧si‧reit‧ti

Etymologia

• yhdyssana sanoista vesi ja reitti

Käännökset

1. maanpäällinen tai maanalainen vesimassojen kulkureitti

englanti: watercourse ruotsi: vattendrag

saksa: Fließgewässer

Liittyvät sanat

• kanavaverkosto
• uoma
• vesitie
• vesiväylä

Aiheesta muualla

• vesireitti Kielitoimiston sanakirjassa
• vesireitti Tieteen termipankissa