SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

reitti (5-C)

  1. se, mitä pitkin jokin kulkee tai on kulkenut
  2. (amerikansuomea) suora

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈre̞it̪ːi]

EtymologiaMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reitti reitit
genetiivi reitin reittien
partitiivi reittiä reittejä
akkusatiivi reitti;
reitin
reitit
sisäpaikallissijat
inessiivi reitissä reiteissä
elatiivi reitistä reiteistä
illatiivi reittiin reitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reitillä reiteillä
ablatiivi reitiltä reiteiltä
allatiivi reitille reiteille
muut sijamuodot
essiivi reittinä reitteinä
translatiivi reitiksi reiteiksi
abessiivi reitittä reiteittä
instruktiivi reitein
komitatiivi reitteine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

eräreitti, hätäreitti, järvireitti, kulkureitti, kävelyreitti, laivareitti, lentoreitti, matkareitti, merireitti, muuttoreitti, pakoreitti, paluureitti, purjehdusreitti, rallireitti, reittikartta, reittikone, reittilento, reittiliikenne, reittisuunnistus, sisäreitti, sisävesireitti, ulkoilureitti, ulkoreitti, vaellusreitti, varareitti, vesireitti, vesistöreitti, yhdysreitti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • reitti Kielitoimiston sanakirjassa
  • reitti Tieteen termipankissa