Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reitti (5-C)

Katso artikkeli Reitti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. polku, ura, väylä, tms. mitä pitkin jokin kulkee tai on kulkenut
  2. (amerikansuomea) suora

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrei̯t̪ːi/, [ˈre̞it̪ːi]
  • tavutus: reit‧ti

Etymologia muokkaa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reitti reitit
genetiivi reitin reittien
(reittein)
partitiivi reittiä reittejä
akkusatiivi reitti;
reitin
reitit
sisäpaikallissijat
inessiivi reitissä reiteissä
elatiivi reitistä reiteistä
illatiivi reittiin reitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reitillä reiteillä
ablatiivi reitiltä reiteiltä
allatiivi reitille reiteille
muut sijamuodot
essiivi reittinä reitteinä
translatiivi reitiksi reiteiksi
abessiivi reitittä reiteittä
instruktiivi reitein
komitatiivi reitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reiti-
vahva vartalo reitti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

eräreitti, hätäreitti, järvireitti, kulkureitti, kävelyreitti, laivareitti, lentoreitti, matkareitti, merireitti, muuttoreitti, pakoreitti, paluureitti, purjehdusreitti, rallireitti, reittikartta, reittikone, reittilento, reittiliikenne, reittisuunnistus, sisäreitti, sisävesireitti, ulkoilureitti, ulkoreitti, vaellusreitti, varareitti, vesireitti, vesistöreitti, yhdysreitti

Aiheesta muualla muokkaa

  • reitti Kielitoimiston sanakirjassa
  • reitti Tieteen termipankissa