rutt

Ruotsi

Substantiivi

rutt yl. (3) (yks. määr. rutten[luo], mon. epämäär. rutter [luo], mon. määr. rutterna [luo])

1. reitti

Viro

Substantiivi

rutt (gen. rutu, part. ruttu)

1. kiire

Liittyvät sanat

• ruttama
• ruttu

Synonyymit

• kiir