Wikipedia
Katso artikkeli Kiire Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kiire

Substantiivi

muokkaa

kiire (48)

  1. ajan vähyydestä sen tarvittavaan määrään verrattuna seuraava usein jännitteinen tilanne
    Meillä on kiire junaan.
    Nyt tuli kiire!
    Tuotannossa tulee kiire, jos aiomme selvitä määräajassa.
    On kiire kouluun, kun nukuin liian pitkään.
  2. kiireellistetty toiminta
    Onko sinulla kiireitä?
    On pitänyt kiirettä, kun yksi on sairaslomalla.
    Kaikilla näyttää olevan kiire samaan paikkaan.
    Kyllä kiire helpottaa, kun opit homman kunnolla.
    Kiire, kiire, mihin tämä ainainen kiire johtaa?
    Kiire ei helpota, jos jonossa ohittaa yhden auton.
    Kiire lisääntyy, kun yritetään tuotantoa kasvattaa lisäämättä resursseja ja parantamatta menetelmiä.
    Kiireen aiheuttajana on usein ahneus.
    Kiireellä pilataan moni asia.
    Silloin vasta on kiire, kun ei ehdi hypätä pyörän päälle vaan täytyy työntää.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːreˣ/
  • tavutus: kii‧re

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiire kiireet
genetiivi kiireen kiireiden
kiireitten
partitiivi kiirettä kiireitä
akkusatiivi kiire;
kiireen
kiireet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiireessä kiireissä
elatiivi kiireestä kiireistä
illatiivi kiireeseen kiireisiin
kiireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiireellä kiireillä
ablatiivi kiireeltä kiireiltä
allatiivi kiireelle kiireille
muut sijamuodot
essiivi kiireenä kiireinä
translatiivi kiireeksi kiireiksi
abessiivi kiireettä kiireittä
instruktiivi kiirein
komitatiivi kiireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiiree-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiiret-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

kiireellistetty, kiireellä, kiireen tunne,

kiirehtiä, kiirehtää, kiireisesti, kiireisyys, kiireys, kiireysluokka, kiiruhtaa

Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

joulukiire, kiirekausi, lähtökiire, tulipalokiire, työkiire

Substantiivi

muokkaa

kiire (48)

  1. (vanhentunut) päälaki
    Hamast candapääst nijn kijresen asti, ei hänesä ole mitän terwe. (Biblia, 1685)

Huomautukset

muokkaa
  • nykykielessä vain sanonnassa kiireestä kantapäähän

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa
  • (vanhentunut) kijre

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiire Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 416 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adjektiivi

muokkaa

kiire (gen. kiire, part. kiiret)

  1. nopea
    kiire hobune – nopea hevonen
  2. kiireellinen, kiireistä toimintaa vaativa
    See on kiire töö. – Tämä on kiireellinen työ.

Taivutus

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kiire (gen. kiire, part. kiiret)

  1. kiire
    Selle tööga on mul tuline kiire. – Tämän työn kanssa minulla on palava kiire.
    Mul pole kuskile suurt kiiret. – Minulla ei ole mihinkään suurta kiirettä.
    tal hakkas kiire – hänelle tuli kiire

Taivutus

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kiire Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • kiire sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)