SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kiire (48)

  1. ajan vähyydestä sen tarvittavaan määrään verrattuna seuraava usein jännitteinen tilanne
    Meillä on kiire junaan.
    Nyt tuli kiire!
    Tuotannossa tulee kiire, jos aiomme selvitä määräajassa.
    On kiire kouluun, kun nukuin liian pitkään.
  2. kiireellistetty toiminta
    Onko sinulla kiireitä?
    On pitänyt kiirettä, kun yksi on sairaslomalla.
    Kaikilla näyttää olevan kiire samaan paikkaan.
    Kyllä kiire helpottaa, kun opit homman kunnolla.
    Kiire, kiire, mihin tämä ainainen kiire johtaa?
    Kiire ei helpota, jos jonossa ohittaa yhden auton.
    Kiire lisääntyy, kun yritetään tuotantoa kasvattaa lisäämättä resursseja ja parantamatta menetelmiä.
    Kiireen aiheuttajana on usein ahneus.
    Kiireellä pilataan moni asia.
    Silloin vasta on kiire, kun ei ehdi hypätä pyörän päälle vaan täytyy työntää.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkiːreˣ/
  • tavutus: kii‧re

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiire kiireet
genetiivi kiireen kiireiden
kiireitten
partitiivi kiirettä kiireitä
akkusatiivi kiire;
kiireen
kiireet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiireessä kiireissä
elatiivi kiireestä kiireistä
illatiivi kiireeseen kiireisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiireellä kiireillä
ablatiivi kiireeltä kiireiltä
allatiivi kiireelle kiireille
muut sijamuodot
essiivi kiireenä kiireinä
translatiivi kiireeksi kiireiksi
abessiivi kiireettä kiireittä
instruktiivi kiirein
komitatiivi kiireine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

kiireellisesti, kiireellistetty, kiireellä, kiireen tunne, kiireessä, kiirehtiä, kiirehtää, kiireisesti, kiireisyys, kiireys, kiireysluokka, kiiruhtaa

SynonyymitMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

joulukiire, kiirekausi, lähtökiire, tulipalokiire, työkiire

SubstantiiviMuokkaa

kiire (48)

  1. (vanhentunut) päälaki, vain sanonnassa kiireestä kantapäähän

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kiire Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kiire (gen. kiire, part. kiiret)

  1. nopea
    kiire hobune – nopea hevonen
  2. kiireellinen, kiireistä toimintaa vaativa
    See on kiire töö. – Tämä on kiireellinen työ.

TaivutusMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kiire (gen. kiire, part. kiiret)

  1. kiire
    Selle tööga on mul tuline kiire. – Tämän työn kanssa minulla on palava kiire.
    Mul pole kuskile suurt kiiret. – Minulla ei ole mihinkään suurta kiirettä.
    tal hakkas kiire – hänelle tuli kiire

TaivutusMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kiire Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • kiire sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"