Substantiivi

muokkaa

hoppu (1-B)[1]

  1. (arkikieltä) kiire

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhopːu/
  • tavutus: hop‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hoppu hoput
genetiivi hopun hoppujen
partitiivi hoppua hoppuja
akkusatiivi hoppu;
hopun
hoput
sisäpaikallissijat
inessiivi hopussa hopuissa
elatiivi hopusta hopuista
illatiivi hoppuun hoppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hopulla hopuilla
ablatiivi hopulta hopuilta
allatiivi hopulle hopuille
muut sijamuodot
essiivi hoppuna hoppuina
translatiivi hopuksi hopuiksi
abessiivi hoputta hopuitta
instruktiivi hopuin
komitatiivi hoppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hopu-
vahva vartalo hoppu-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hoppu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B