ruttu

Suomi

Substantiivi

ruttu (1-C)

ryppy, laskos

Ääntäminen

IPA: /ˈrut̪.t̪u/

tavutus: rut‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ruttu	rutut
genetiivi	rutun	ruttujen
partitiivi	ruttua	ruttuja
akkusatiivi	ruttu; rutun	rutut
sisäpaikallissijat
inessiivi	rutussa	rutuissa
elatiivi	rutusta	rutuista
illatiivi	ruttuun	ruttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rutulla	rutuilla
ablatiivi	rutulta	rutuilta
allatiivi	rutulle	rutuille
muut sijamuodot
essiivi	ruttuna	ruttuina
translatiivi	rutuksi	rutuiksi
abessiivi	rututta	rutuitta
instruktiivi	–	rutuin
komitatiivi	–	ruttuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	rutu-
vahva vartalo	ruttu-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: ruttuinen
verbit: rutistaa

Aiheesta muualla

ruttu Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ruttu&oldid=4241927”