vihtoa

vihtoa (52-F) (taivutus[luo])

  1. hakata (itseään) vihdalla (saunassa)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋiht̪oɑˣ/
  • tavutus: vih‧to‧a

Etymologia

muokkaa

instrumentatiivinen johdos substantiivista vihta (johdin -o-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vihtoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys