Suomi muokkaa

 
Vihta

Substantiivi muokkaa

vihta (9-F)

  1. (länsimurteissa) sama kuin vasta

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiht̪ɑ/, [ˈʋiçtɑ]
  • tavutus: vih‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vihta vihdat
genetiivi vihdan vihtojen
(vihtain)
partitiivi vihtaa vihtoja
akkusatiivi vihta;
vihdan
vihdat
sisäpaikallissijat
inessiivi vihdassa vihdoissa
elatiivi vihdasta vihdoista
illatiivi vihtaan vihtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vihdalla vihdoilla
ablatiivi vihdalta vihdoilta
allatiivi vihdalle vihdoille
muut sijamuodot
essiivi vihtana vihtoina
translatiivi vihdaksi vihdoiksi
abessiivi vihdatta vihdoitta
instruktiivi vihdoin
komitatiivi vihtoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vihda-
vahva vartalo vihta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

saunavihta, vihtahousu

Aiheesta muualla muokkaa

  • vihta Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Vasta ja vihta. Kotimaisten kielten keskus

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

vihta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta viht
  2. (taivutusmuoto) yksikön lyhyt illatiivimuoto sanasta viht