viinapää

Suomi

Substantiivi

viinapää

1. kyky sietää suuria määriä alkoholia

   Kieltolaki muokkasi kansalaisten viinanjuontia tavalla, joka sinetöi “suomalaisen viinapään” osaksi kulttuurista omakuvaa. (Kaleva, L. Kolbe)

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːnɑˌpæː/
• tavutus: vii‧na‧pää

Etymologia

• yhdyssana sanoista viina ja pää

Aiheesta muualla

• viinapää Kielitoimiston sanakirjassa