viina

Suomi

Substantiivi

viina (9)

1. tislaamalla valmistettu, juotavaksi laimennettu vahva alkoholijuoma

   Viinat voivat olla maustettuja tai maustamattomia.

   Viina on viisasten juomaa.

2. (arkikieltä) mikä tahansa alkoholijuoma

   En halua tavata häntä juovuksissa, joten hän lupasi olla ottamatta viinaa ennen tänne tuloa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːnɑ/, [ˈʋiːnɑ̝]
• tavutus: vii‧na

Etymologia

Kantaskandinaavin *wīna < latinan sanasta vinum ’viini’. Vastineita lähikielissä: inkeroisen, karjalan ja vatjan viina, vepsän ja viron viin. Vanhassa kirjakielessä sana merkitsi ’viiniä’.

Käännökset

1. tislattu alkoholijuoma

englanti: alcohol, liquor, spirit espanja: alcohol m. latvia: brandvīns liivi: brāndiļ

ruotsi: sprit, brännvin saksa: Schnaps m., Branntwein m., Korn viro: viin

2. jokin alkoholijuoma

englanti: booze

turkki: içki

Liittyvät sanat

• alkoholi, alkoholijuoma, pirtu, viini

Johdokset

• adjektiivit: viinaton, viinainen

• viinakset
• viinapäissä, viinapäissään

Yhdyssanat

hedelmäviina, jaloviina, katajanmarjaviina, liekkiviina, limuviina, luumuviina, omenaviina, paloviina, perunaviina, pomeranssiviina, riisiviina, rommiviina, tikkuviina, tähkäviina, viinabasso, viinahöyry, viinakauppa, viinalesti, viinamaito, viinamäki, viinanhimo, viinanjuonti, viinankeitto, viinanmyynti, viinanpoltto, viinanvalmistus, viinapannu, viinapikari, viinapullo, viinapää, viinaryyppy, viinatehdas, viinatrokari, viljaviina, väkiviina

Idiomit

• olla viinassa / viinoissaan – olla juovuksissa

Aiheesta muualla

• viina Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1185, 5122 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viro

Substantiivi

viina

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viin
2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta viin (kolmas kestoaste)