Wikipedia
Katso artikkeli Viina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

viina (9)

  1. tislaamalla valmistettu, juotavaksi laimennettu vahva alkoholijuoma
    Viinat voivat olla maustettuja tai maustamattomia.
    Viina on viisasten juomaa.
  2. (arkikieltä) mikä tahansa alkoholijuoma
    En halua tavata häntä juovuksissa, joten hän lupasi olla ottamatta viinaa ennen tänne tuloa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋiːnɑ/, [ˈʋiːnɑ̝]
  • tavutus: vii‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viina viinat
genetiivi viinan viinojen
(viinain)
partitiivi viinaa viinoja
akkusatiivi viina;
viinan
viinat
sisäpaikallissijat
inessiivi viinassa viinoissa
elatiivi viinasta viinoista
illatiivi viinaan viinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viinalla viinoilla
ablatiivi viinalta viinoilta
allatiivi viinalle viinoille
muut sijamuodot
essiivi viinana viinoina
translatiivi viinaksi viinoiksi
abessiivi viinatta viinoitta
instruktiivi viinoin
komitatiivi viinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Kantaskandinaavin *wīna < latinan sanasta vinum ’viini’. Vastineita lähikielissä: inkeroisen, karjalan ja vatjan viina, vepsän ja viron viin. Vanhassa kirjakielessä sana merkitsi ’viiniä’.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hedelmäviina, jaloviina, katajanmarjaviina, liekkiviina, limuviina, luumuviina, omenaviina, paloviina, perunaviina, pomeranssiviina, riisiviina, rommiviina, tikkuviina, tähkäviina, viinabasso, viinahöyry, viinakauppa, viinalesti, viinamäki, viinanhimo, viinanjuonti, viinankeitto, viinanmyynti, viinanpoltto, viinanvalmistus, viinapannu, viinapikari, viinapullo, viinapää, viinaryyppy, viinatehdas, viinatrokari, viljaviina, väkiviina

Idiomit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • viina Kielitoimiston sanakirjassa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

viina

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta viin
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta viin (kolmas kestoaste)

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 157, 159. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.