vis

Hollanti

Substantiivi

vis m. (monikko vissen)

1. kala

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• platvis

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	vīs	vīrēs
akkusatiivi	vim	vīrēs
genetiivi	–	vīrium
datiivi	–	vīribus
ablatiivi	vī	vīribus

vīs n. (yks. gen. –, monikko vīrēs)

1. (ruumiillinen) voima, voimakkuus

Verbi

vīs

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä volō

Ranska

Substantiivi

vis f. (monikko vis)

1. ruuvi

Aiheesta muualla

• vis Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

vis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vivre
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vivre
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vivre

Verbi

vis

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä voir
2. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä voir

Ruotsi

Adjektiivi

vis

Taivutus
Positiivi
predikatiivinen		adjektiivinen
		epämääräinen		määräinen
yl.	vis	yl.	vis	m.	vise[luo]
				yl.	visa
n.	vist[luo]	n.	vist[luo]	n.
mon.	visa[luo]	mon.	visa[luo]	mon.
Komparatiivi
visare[luo]
Superlatiivi
predikatiivinen			adjektiivinen
visast [luo]			yl./m.den visaste [luo] n.det visaste mon. de visaste

1. viisas, tietävä

Substantiivi

vis n. (5) (yks. määr. viset[luo], mon. epämäär. vis, mon. määr. visen [luo])

1. tapa

Liittyvät sanat

• förnuftig, viss

Aiheesta muualla

• vis Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)