tietävä

Suomi

Verbi

tietävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tietää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tietävä	tietävät
genetiivi	tietävän	tietävien (tietäväin)
partitiivi	tietävää	tietäviä
akkusatiivi	tietävä; tietävän	tietävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tietävässä	tietävissä
elatiivi	tietävästä	tietävistä
illatiivi	tietävään	tietäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tietävällä	tietävillä
ablatiivi	tietävältä	tietäviltä
allatiivi	tietävälle	tietäville
muut sijamuodot
essiivi	tietävänä	tietävinä
translatiivi	tietäväksi	tietäviksi
abessiivi	tietävättä	tietävittä
instruktiivi	–	tietävin
komitatiivi	–	tietävine

Aiheesta muualla

• tietävä Kielitoimiston sanakirjassa