weichen

Saksa

Adjektiivi

weichen

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta weich
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta weich
3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta weich
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta weich
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta weich
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta weich
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta weich
8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta weich
9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta weich

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	weichst
ind. prees. y. 3. p.	weicht
ind. imperf. y. 3. p.	weichte
part. perf.	geweicht
apuverbi	sein, haben

weichen

1. (+ ist) pehmitä, liota
2. (+ hat) liottaa, pehmittää

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	weicht
ind. imperf. y. 3. p.	wich
part. perf.	gewichen
apuverbi	sein

weichen

1. väistyä, astua sivuun; häipyä