Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

yläpohja (10)

  1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈylæˌpohjɑ/
  • tavutus: y‧lä‧poh‧ja

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa