Substantiivi

muokkaa

yläpohja (10)

  1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) rakennuksen ylimmän kerroksen yläpuolisen rakenteen muodostama rakennusosa, johon ullakottoman rakennuksen vesikaton tukirakenteet ja eristeet voidaan laskea kuuluvaksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈylæˌpohjɑ/
  • tavutus: y‧lä‧poh‧ja

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa