Wikisanakirja

laipio

Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

laipio (3)

  1. (arkkitehtuuri, rakennustekniikka) huonetilan katto, sisäkatto
  2. (merenkulku) aluksen rungon poikki- tai pituussuunnassa kulkeva osastoiva seinä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑi̯.pi.o/
  • tavutus: lai‧pi‧o

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laipio laipiot
genetiivi laipion laipioiden
laipioitten
partitiivi laipiota laipioita
akkusatiivi laipio;
laipion 		laipiot
sisäpaikallissijat
inessiivi laipiossa laipioissa
elatiivi laipiosta laipioista
illatiivi laipioon laipioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laipiolla laipioilla
ablatiivi laipiolta laipioilta
allatiivi laipiolle laipioille
muut sijamuodot
essiivi laipiona laipioina
translatiivi laipioksi laipioiksi
abessiivi laipiotta laipioitta
instruktiivi – laipioin
komitatiivi – laipioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laipio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa
1. arkkitehtuuri
2. merenkulku

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • laipio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=laipio&oldid=4461693”