Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tumppu (1-B)

  1. (arkikieltä, murteellinen) kinnas, rukkanen
  2. (leikkimielinen) käsi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪umpːu/
  • tavutus: tump‧pu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumppu tumput
genetiivi tumpun tumppujen
partitiivi tumppua tumppuja
akkusatiivi tumppu;
tumpun
tumput
sisäpaikallissijat
inessiivi tumpussa tumpuissa
elatiivi tumpusta tumpuista
illatiivi tumppuun tumppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tumpulla tumpuilla
ablatiivi tumpulta tumpuilta
allatiivi tumpulle tumpuille
muut sijamuodot
essiivi tumppuna tumppuina
translatiivi tumpuksi tumpuiksi
abessiivi tumputta tumpuitta
instruktiivi tumpuin
komitatiivi tumppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tumpu-
vahva vartalo tumppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yläkäsitteet muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa

Idiomit muokkaa

tumput suorina

    1. tekemättä mitään
    2. tietämättä mitä tehdä, kun muut tekevät

Aiheesta muualla muokkaa

  • tumppu Kielitoimiston sanakirjassa