kaivertaa

Suomi

Verbi

kaivertaa (54-K) (taivutus[luo])

1. poistaa osia esineen pinnasta siten, että siihen syntyy tekstiä tai kuvio

   Riipukseen on kaiverrettu nimikirjaimet.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑi̯ʋert̪ɑːˣ/
• tavutus: kai‧ver‧taa

Etymologia

johdos verbistä kaivaa (vartalo kaiv|a- + johdin -(e)rta- + verbintunnus -a)

Käännökset

1. kaivaa pintaan tekstiä tai kuvio

englanti: engrave

saksa: gravieren

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kaiverrus, kaivertaja, kaivertaminen
• verbit: kaiverruttaa

Aiheesta muualla

• kaivertaa Kielitoimiston sanakirjassa